Erään asiakkaan kertomus omasta kuntoutumispolusta ja psykofyysisestä fysioterapiasta
”Psykofyysiseen fysioterapiaan pääsin tilanteessa, jossa olin fyysisesti ja henkisesti aika lailla äärirajoillani.
Kroonisten alaselkä- ja alaraajakipujen voimistumisen, parisuhdekriisin sekä juuri saamani diagnoosin (erittäin vaikea sentraalinen, asentoriippumaton uniapnea) aiheuttaman stressin ja kuolemanpelon takia en uskaltanut nukkua, ennen kuin aivoni käytännössä simahtivat väkisin. En kyennyt myöskään liikkumaan itsenäisesti kotipihaa kauemmas edes rollaattorin tukemana ja autolla ajaminen sekä julkisilla kulkuvälineillä matkustaminen oli kivun vuoksi mahdotonta.
Elinikäisenä selviytymiskeinonani oli toiminut mielikuvituksen sekä logiikan ja päättelyn maailma. Käytännössä vetäydyin pääni sisään pakoon kaikenlaista kipua, ahdistusta ja muuta epämiellyttävää kokemusta ja se johti ajan myötä siihen, etten osannut tai uskaltanut lopulta sanoittaa, miltä minusta tuntuu edes fyysisesti.
Psykofyysisen fysioterapian, uniapnealaitteen menestyksekkään käyttöönoton, osaavan hierojan ja yin-joogaharjoittelun aloittamisen ansiosta vointini koheni hyvin nopeasti sekä henkisesti että fyysisesti. Sain nukuttua hyvin sikeästi, aloin tunnistaa paremmin niin emotionaalisia kuin fyysisiä rajojani ja säännöllinen harjoittelu alkoi voimaannuttaa minua kaikin tavoin.
Parin kuukauden kuluttua hoidon aloittamisesta pystyin ensimmäistä kertaa yli viiteen vuoteen kulkemaan linja-autossa ja pariin vuoteen kävelemään tuen kanssa yli kilometrin matkan tauotettuna. Elämänpiirini ja omatoimisuuteni laajeni kotinurkista Lahden keskustan palveluihin ja ystävieni kanssa tapaamisiin omaehtoisesti, ilman puolisoni työ- tai rahallista panostusta. Tämä vähensi myös jännitteitä parisuhteessani ja antoi minulle tilaa pohtia, mitä todella haluan elämältä tilanteessani.
Lopputulemana keskustelin puolisoni kanssa vakavasti siitä, miten koin hänen käytöksensä kärjistyneen vuosien mittaan ja tämän seurauksena aloitimme työskentelyn parisuhteemme pelastamiseksi.
Kaikin puolin koen olevani paremmin läsnä itsessäni sekä osaavani armollisemmin antaa tilaa kuunnella ja ymmärtää paljon paremmin, mitä kehoni tuntemukset ja tunteeni yrittävät tuoda tietoisuuteeni. Analysoinnin yrittämisen katkaiseminen on edelleen suurimpia haasteitani, mutta se käy jo paljon helpommin, eikä kiireetön oleminen hetkessä enää tunnu niin mahdottoman vaikealta.
Saamani tekniikat, vinkit ja ohjeet ovat jo osoittautuneet erinomaisiksi myös puolisoni traumaisen tunnepuolen, ADHD-mielen sekä MS-taudin tuomien haasteiden kanssa pärjäämiseksi. Erityisen hyödyllisenä hän kokee kehoskannauksen, hengitysharjoituksen ja affirmaatioiden yhdistelmän naputusharjoitusten kanssa tehtynä.
Odotan luottavaisen uteliaana, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, nyt kun 45-vuotiaana koen olevani keho-mieli-tunne -kolmion suhteen paremmin tasapainossa kuin koskaan aiemmin elämässäni.”
– MIHA –