Viherlaakson viherhuone syntyi yhdessä tekemällä
Asukkaiden ideoista yhteiseksi olohuoneeksi – Viherlaakson viherhuone syntyi yhdessä tekemällä
Viherlaakson yhteisöllisessä asumisessa toteutettiin erikoisammattitutkinnon näyttötyönä viherhuoneprojekti, jossa ihan tavallinen yhteinen tila sai uuden ilmeen. Tavoitteena oli luoda asiakkaille viihtyisä, kodikas ja rauhoittava paikka. Projektissa haluttiin korostaa asiakkaiden osallisuutta ja toimijuutta. Kehittämistyötä tehtiin asiakkaita kuuntelemalla, kokeilemalla, neuvottelemalla ja tekemällä yhdessä.
Ajatus viherhuoneesta syntyi halusta kehittää talon yhteisiä tiloja ja löytää niille uusia käyttötapoja. Tavoitteena oli muuttaa vähäiselle käytölle jäänyt tila houkuttelevaksi paikaksi, jossa voisi rauhoittua, tavata muita tai viettää aikaa omassa rauhassa. Erityisesti talviaikaan yksikössä tarvitaan myös sisätiloja, jotka houkuttelevat lähtemään omasta asunnosta yhteisiin tiloihin. Luonnonläheisyys haluttiin tuoda osaksi tilan tunnelmaa viherkasvien, värien ja muiden rauhoittavien elementtien avulla. Viherkasvien tiedetään lisäävän sisätilojen viihtyisyyttä ja niiden terapeuttiset vaikutukset tukevat hyvinvointia.
Ensin pysähdyttiin kuuntelemaan
Projektin alkuvaiheessa järjestettiin avoin ideointipäivä, jossa asiakkaat saivat kertoa, millaisessa yhteisessä tilassa he itse viihtyisivät ja millaisia toiveita heillä on tilaa kohtaan. Asiakkaiden toiveissa nousivat esiin erilaiset kasvit, kuten kaktukset ja palmut, mahdollisuus kuunnella musiikkia sekä paikka, jossa voisi juoda kahvia tai teetä ja viettää aikaa saman pöydän ääressä. Myös tunnelmavalaistusta toivottiin.
Kaikille oman mielipiteen ilmaiseminen ei kuitenkaan ole yhtä helppoa. Siksi palautteen keräämiseen kiinnitettiin projektissa erityistä huomiota. Asiakkaille esitettiin apukysymyksiä, heitä autettiin tarvittaessa mielipiteiden kirjaamisessa ja ennen kaikkea annettiin aikaa oman näkemyksen muodostamiseen.
Myös kriittisille mielipiteille annettiin tilaa. Yksi keskustelua herättänyt asia oli huoneessa pitkään ollut televisio. Osa asukkaista toivoi sen säilyvän, ja samalla pohdittiin koko muutoksen tarpeellisuutta. Projektissa jouduttiinkin tekemään kompromisseja ja sovittamaan erilaisia näkemyksiä yhteen.
Juuri tämä osoittautui tärkeäksi osaksi prosessia. Kun muutosta tehtiin yhdessä ja uusi tila alkoi hahmottua, myös käsitykset siitä, mitä huoneessa tarvitaan, muuttuivat. Alussa tärkeiltä tuntuneet ratkaisut eivät välttämättä olleetkaan enää yhtä olennaisia projektin edetessä.
Suunnitelmista konkreettiseksi tekemiseksi
Ideointivaiheen jälkeen päästiin suunnittelemaan tilan värejä, sisustusta ja tunnelmaa. Asukkaille esiteltiin erilaisia vaihtoehtoja, ja seinien sävyjä valittaessa tavoitteena oli luonnonläheinen ja rauhallinen kokonaisuus.
Yhdeksi tilan katseenvangitsijaksi suunniteltiin geometrinen seinämaalaus. Erilaisia vaihtoehtoja havainnollistettiin tekoälyn avulla ennen toteutusta, minkä jälkeen asukkaat pääsivät äänestämään kahden vaihtoehdon välillä. Näin lopputulos ei ollut vain projektin tekijöiden näkemys viihtyisästä tilasta, vaan ratkaisuja tehtiin yhdessä niiden ihmisten kanssa, joiden käyttöön tila oli tarkoitettu.
Osallistuminen ei myöskään jäänyt pelkästään mielipiteiden kysymiseen. Projektin työskentelyhetkiä toteutettiin yksikön toimintapäivissä osana tavallista arkea. Asukkaat pääsivät konkreettisesti tekemään, laittamaan kädet multaan ja seuraamaan huoneen muuttumista vaihe vaiheelta. Yhteinen tekeminen synnytti myös uusia ajatuksia. Myönteiset kokemukset herättivät osallistujissa ideoita siitä, mitä voisi toteuttaa omassa kodissa ja omassa arjessa. Erityisesti tilaan hankittu vesielementti koettiin kiinnostavaksi ja uudenlaiseksi jutuksi.
Uusi tila alkoi löytää oman paikkansa
Huhtikuussa järjestetyssä väliarvioinnissa asukkailta kysyttiin kokemuksia uudistuneesta tilasta. Seinien väristä ja kasveista pidettiin, ja vesielementin ääntä kuvattiin rauhoittavaksi. Huoneen herättämiä kokemuksia kuvattiin muun muassa sanoilla ”hyvä olo” ja ”rauhoittava”. Palautteessa nousi esiin uusia ajatuksia, kuten musiikin kuuntelumahdollisuus, pöytäpelit, lisäkasvit ja erilaiset tunnelmavalot. Kehittämis- ja ideointityö jatkuu.
Ehkä juuri siinä kiteytyy koko viherhuoneprojektin tärkein ajatus: yhteistä tilaa ei tarvitse nähdä koskaan täysin valmiina. Se voi muuttua ja kehittyä yhteisön tarpeiden mukana. Projektin päätyttyä on noussut esille ideoita siitä, miten tilaa sekä kasveja voisi enemmän hyödyntää Viherlaakson arjessa.
Enemmän kuin huone täynnä kasveja
Viherhuoneprojektissa näkyvä muutos tapahtui seinissä, väreissä, kasveissa ja sisustuksessa. Samalla tapahtui jotain vaikeammin mitattavaa. Asukkaat pääsivät vaikuttamaan omaan asuinympäristöönsä, tekemään valintoja, esittämään eriäviä mielipiteitä ja näkemään, miten heidän ajatuksensa muuttuivat konkreettisiksi ratkaisuiksi. Myös vastustus ja kompromissit kuuluivat prosessiin. Osallisuus ei tarkoittanut sitä, että kaikki olisivat olleet kaikesta samaa mieltä, vaan sitä, että erilaiset näkemykset otettiin mukaan yhteiseen tekemiseen.
Lopputuloksena syntyi enemmän kuin uudistettu huone. Syntyi yhteinen paikka kohtaamisille, tekemiselle ja rauhoittumiselle sekä konkreettinen esimerkki siitä, mitä osallisuus voi parhaimmillaan olla arjessa.
Viherlaakson viherhuoneen rakensivat Tiia Laakso ja Miia Varis yhdessä Viherlaakson asukkaiden kanssa.