Minkälaisia fiiliksiä harjoittelusta Viherlaaksossa?
Olen toisen vuoden sairaanhoitajaopiskelija ja suoritin mielenterveys- ja päihdetyön harjoitteluni Viherlaakson palvelukeskuksessa Kiveriön kaupunginosassa. Ennen harjoitteluni alkua minulla ei ollut minkäänlaista käytännön kokemusta mielenterveyspuolella työskentelystä ja suhtauduinkin ensimmäiseen päivään pienellä varauksella.
Ennakkoluuloni mureni jo alkupäivien aikana, sillä huomasin, että Viherlaakso asukkaineen on lämpöä, hyvää fiilistä ja yhdessä tekemistä täynnä.
Harjoitteluni ensimmäinen viikko meni ohjaajien työnkuvaan tutustuen. Ohjaajan työ Viherlaaksossa sisältää vaihderikkaita päiviä, joissa vuorovaikutuksellinen kuntouttava työote on avainasemassa. Ohjaajalta vaaditaan laaja-alaista osaamista ihmisen psyykkisen, fyysisen, sosiaalisen emotionaalisen terveyden saralta. Työ itsessään on arjessa elämistä, yksilöllistä ohjaustyötä, jossa korostuu kuntoutujan omat voimavarat ja osallisuus. Työssä tarvitaan paljon kärsivällisyyttä, sillä on tyypillistä, että saman asian joutuu ohjaamaan samoille ihmisille useampaan kertaan. On osattava asettaa rajoja asiakkaille, mutta oltava silti ymmärtäväinen.
On ollut hienoa päästä mukaan työyhteisön jäseneksi näin opiskelijastatuksella. Kuluneen kahdeksan viikon aikana olen päässyt toteuttamaan monipuolisesti erilaisia työtehtäviä ja saanut hyvän näkemyksen siitä, minkälaista olisi työskennellä sairaanhoitajana Sosiaalipsykiatrisella säätiöllä. Päivät ovat olleet hyvin erilaisia ja opettavaisia. Olen ollut asiakkaiden mukana hoitokäynneillä psykiatrian poliklinikalla, osallistunut verkostopalavereihin, säätiöiltapäivään, dokumentoinut, raportoinut, luonut hoitosuunnitelmaa yhdessä ohjaajien kanssa ja viettänyt aikaa asiakkaiden kanssa niin Viherlaaksossa kuin sen ulkopuolella. Olemme käyneet kaupoilla, kahvilla, keilaamassa, elokuvissa, vierailulla Kannuskadulla ja viimeisimpänä Siikaniemessä. Yhden päivän sain viettää myös Kivistönmäen palvelukeskuksessa heidän asiakkaisiin ja toimintatapoihin tutustuen.
Paras kesän reissuistamme oli Talasmökkipäivä Joutjärven rannalla. Onneksemme saimme nauttia auringon lämmöstä ja pilvettömästä taivaasta koko mökkipäivän ajan. Ohjasin tuolijumppaa mökille saapuessamme ja siitä jatkoimme tietovisailun parissa. Tietovisan jälkeen oli tikanheittoa, makkaranpaistoa ja yhteistä laulamista kitaran säestämänä. Päivä päättyi kahvittelun merkeissä, kahvin kera oli tarjolla ohjaajan leipomaa marjakakkua, mistä asukkaat (ja etenkin ohjaajat) olivat kovin mielissään. Uskon, että Talasmökkipäivä kasvatti yhteisöllisyyttä asukkaiden välillä, ainakin aurinkoa ja hymyä riitti koko päiväksi.